Aimo Törmäsen Porvoon joogakerhon 40-vuotisjuhlassa pitämä puhe

”Mitä tapahtui meillä ja muualla 1968?
Maaliskuussa Kekkonen astuu kolmannelle virkakaudelle. Talviolympialaiset järjestetään Ranskan Grenoblessa. Suomen ainoan kultamitalin tuo Kaija Mustonen 1500 m. luistelussa. Kesäkisat järjestetään Meksikossa ja sieltä ainoan mitalin, hopeisen tuo, Äänekosken pikkujättiläinen Jorma Kinnunen keihäästä. Saimaankanava vihitään käyttöönsä. Vietnamin sota kiihtyy. Tsekkoslovakiassa Prahan kevät alkaa. Vanha ylioppilastalo vallataan. Keskiolut tulee ruokakauppoihin. Suomessa on 70 kpl väritelevisoita. Vuonna 1968 Mika Häkkinen syntyy.

Vuotta 1968 on luonnehdittu Euroopan hulluksi vuodeksi ja sillä tarkoitetaan mm. sodanjälkeisten suurten ikäluokkien tulemista aikuisuuteen ja uusien ajatusten ilmaantumista aika paikallaan pysyneeseen yhteiskuntaan. Yhteiskunta on voimakkaassa muutoksen tilassa

Porvoossa on asukkaita 15738 ja kielisuhde on seuraava: suomenkielisiä 9714 ja ruotsinkielisiä 7414. Porvoon kaupunginjohtajana on Per-Erik Nyholm.

Vuoden 1968 iskelmähittejä ovat Tapani Kansan Delilah ja Päivi Paunu kappaleella “Oi niitä aikoja”. Todellakin: oi niitä aikoja.

Jooga on peräsin kaukaisesta Intiasta. Kuinka sen tie löytyi pieneen Porvooseen?
Porvoossa kiinnostus joogaan heräsi 30.11.1967 Ture Aran pitämällä esitelmästä kansalaisopistossa, jota oli saapunut kuuntelemaan peräti 42 ihmistä. Jo suuresta väkimäärästä voi päätellä joogan olleen ilmassa.
Ture Ara oli kansallisoopperan baritoni. Hän oli innostunut joogasta alun perin omien ääniongelmiensa vuoksi. Voitte kuulla hänen lauluaan vaikka radiosta “Lauantain toivotuista”, jossa hän laulaa “Oi muistatkos Emma, sen kuutamo illan… Ture Ara levytti tämän suojellakseen mainettaan klassisena laulajan nimellä Topi Aaltonen. Ture Ara esitelmän innoittamana hän piti Porvoossa joogakurssin 13.2. ja 2.3. 1968. Oppilaita oli 20.

Yhdistyksemme valmisteleva kokous pidettiin 14.3.1968, 13 ihmisen voimin. Tilasuudessa oli läsnä jo edellisenä vuonna perustetun Suomen yogayhdistyksen edustajana intialainen insinööri Uttam Sood. Hän oli tullut Suomeen vuonna 1965. Uttam Soodin appi Roshan Sood ja Dini Sood olivat kirjoittaneet kirjan nimeltä “Jooga – tapa elää.” Siitä oli otettu 2000 kpl. painos, joka oli myyty loppuun. Tässäkin on merkki siitä, että joogalle oli ns. yhteiskunnallinen tilaus.”

Valmistelevassa kokouksessa on jo ollut hyvä ymmärrys joogan olemuksesta. Tästä on esimerkkinä se, että sihteeri kirjoittaa pöytäkirjaan tulevasta toiminnasta: “kurssien tarkoitus on se, että kaikki voivat harjoittaa asentoja, hengitystä ja mietiskelyä halvalla, koska jooga ei ole kauppatavaraa.” Mitäpä tuohon osaan lisää sanoa ? Tässä tulee ilmaistuna tiivistetysti joogan tosi olemus 2000 vuoden takaa.

Mutta mistä perustavan kokouksen hyvä tieto joogasta olivat oikein peräisin?
Porvoolaisen joogan priimus motor, ensimmäinen käynnistäjä oli teknikko Nils Forsell. Hän oli toiminut jo edellisenä vuonna perustetussa Suomen yogayhdistyksessä, joten hänellä oli monia yhteyksiä silloisiin Suomen harvoihin joogan harrastajiin. Heitä oli pääkaupunkiseudulla ja Turussa. Mielikki Ivalo oli suorittanut jooganopettajan tutkinnon Intiassa ja hän vaikutti yksityisopettajana samoihin aikoihin. Ruotsiin kulttuuriset vaikutteet tulevat aiemmin kuin Suomeen. Ruotsinkielisenä Forsell seurasi naapurimaassamme julkaistua kirjallisuutta joogasta, zenistä ja muista idän harjoittelutavoista. Hän kävi myös kursseilla Ruotsissa.

Setlementtiliiton omistamassa Viittakiven opistossa intialainen Dhiren Datta esitteli joogaa jo 1950-luvun puolivälissä. Tähän opistoon jooga juurtui moniksi vuosiksi. Sitä opetettiin lähinnä henkilökunnalle. Elvi Saari oli Viittakivessä innostunut joogasta. Ensimmäiset ohjaajakurssit järjestetään Viittakiven opistossa. Nils Forsell on siellä oppilaana.

Valmisteleva kokous oli siis tammikuussa 1968 ja yhdistyksen perustava kokous pidetään 26.3.1968, 12 joogasta innostuneen voimin. Yhdistyksen nimeksi tulee Yoga-68. Puheenjohtajaksi valitaan Nils Forsell.
19.1.1972 kerho merkitään yhdistysrekisteriin nimellä Porvoon yogakerho – Borgå yogaklubb ry. Huomaa suomenkielinen kirjoitusasu.

12.11. 1972 yhdistys päättää liittyä Suomen yogaliiton jäseneksi. Kerhossa ymmärrettiin jo varhain se, että jooga kaipaa laajempia ympyröitä jo pelkästään koulutuksellista syistä. Tämä lienee syy liittymiselle valtakunnalliseen liittoon. Paikallisia joogayhdistyksiä syntyy kymmenkunta eri puolille Suomea 1970 luvun alkupuolella.

Kerhon toiminta alkaa varsinaisen toiminnan osalta siten, että syksyllä 1969 alkoi jokaviikkoinen tunti kansalaisopiston kurssina ja samanvuoden keväällä kerho piti 10 harjoituskertaa. Tätä voidaan pitää hyvänä saavutuksena. Erityisesti kansalaisopiston avaraa suhtautumista on pidettävä myönteisenä asiana. Kaupunkina täällä ei ollut edes alkuvaiheessa ennakkoluuloja joogaa kohtaan, kuten vielä 1980 Pohjanmaalla.

Kerhon toiminta vakiintui toisaalta omiin viikottaisiin harjoituksiin ja opiskelijamäärien kasvaessa myös niin, että Forsell ja monet muut ohjaajat opettivat kansalaisopiston puitteissa. Tämä on ollut varsin onnistunut ratkaisu. Toimitilojen ja rahojen vähyys, sekä kasvaneet oppilasmäärät muotoutti paikallisen jooganopetuksen näihin uomiin.

Pieni historiallinen huomio on se, että vuonna 1964 Tammi julkaisee Heidi Järvenpään suomentaman Ernst Woodin kirjan Jooga. Tämä on ensimmäinen kustannettu joogakirja. Siinä on edelleenkin varsin pätevää tekstiä.

Syksyllä 1971 Porvoossa pidetään aina 1990 luvulle järjestetyt ensimmäiset joogaväen syyspäivät. Ne pidettiin Lapparbäckissä ja niissä on ohjelmassa joogaharjoitukset, 15 km vaellus luonnossa ja vapaata yhdessäoloa. Syyspäiville oli kokoontunut 40 ihmistä.

Jooga meillä Porvoossa ja kaikkialla lännessä on aina ollut hyvin naisvoittoista. Oppilaista reilusti yli 90 % on aina ollut naisia. Kansalaisopistojen muidenkin opintopiirien sukupuolijakauma on edellä mainitun suuntainen. Selitys lienee naisten kaikenpuolisella kulttuurisella toimeliaisuudella. Intiassa naisten osallistuminen joogaan on ollut mahdollista vasta maailmansodan jälkeisenä aikana.

Porvoon joogakerhokin tuli havaitsemaan tämän totuuden, että kovin vähän on miehiä harjoitusmatolla. Niinpä vuoden 1972 pöytäkirjassa on maininta vain miehille suunnatusta joogakurssista. Tästä on oikein ilmoitus paikallislehdissä. Seuraavassa kuukausikokouksessa sihteeri kirjoittaa hieman alistuneella mielialalla siitä, ettei kurssi muodostunut menestykseksi. Paikalla ei saapunut ensimmäistäkään miestä. Monilla paikkakunnilla ohjataan äijäjoogaa ja hyvällä menestyksellä. Kurssit ovat täynnä. Tätä on seurattava tyydytyksellä. Kertoohan se ajan muuttumisesta ja miestenkin ajattelun muutoksesta. Jo aiemmin mainitsin siitä, että jo varhain ymmärrettiin joogan elinvoimaisuuden kaipaavan yhteyksiä muihin harrastajiin. Ohjaajakursseja oli järjestetty Hauholla sijaitsevassa Viittakiven opistossa ja muillakin paikkakunnilla. Vuonna 1972 Erkki Melartin Finnsin kansanopistolla pidetyllä kurssilla laittoi hatun kiertämään ja kokoon saatiin 150 markka Suomen joogaopiston pesämunaksi. Suomen joogaliitto osti käytöstä poistetun kansakoulun Saarijärveltä Ranta-Hännilä kylästä. Opisto aloitti toimintansa vuonna 1973 ja sitä tuettiin monin tavoin myös yhdistyksemme toimesta. Siellä ovatkin kaikki ohjaajamme saaneet koulutuksensa. Ohjaajista varsinkin alkuvuosina oli huutava pula. Nyt tilanne on kohtuullinen. Mutta aina on tilaa ohjaajakokelaille, koska opettajaksi joogassa kasvaa hitaasti. Monet jäsenemme ovat hyödyntäneet monia Joogaopiston kursseja. Samoin yhdistyksen alkuvuosikymmeninä osallistuttiin isommalla joukolla Joogaopiston kursseille.

Vuosien varrella on kerhon vieraina käyneet monet etevät jooganopettajat. Tietoa ja taitoa ovat jakaneet mm. Ture Ara, Uttam Sood, Heikki Nurminen, Erkki Melartin, Elvi Saari, Kirsti Valanne, Kirsti Blomqvist, Irma Ramsay, Arvo Tavi, Soilikki Suntola, Märta Heikinheimo ja monet muut.

Kaikenlaisten yhdistysten toiminnassa on nousu- ja laskukausia. Näin myös meidän toiminnassa. Vuoden 1976 toimintakertomukseen on kirjattu seuraavaa: “Innokkaista joogan harrastajista ei kuitenkaan Porvoon seudulla liene puutetta. Tulisieluisempia vetäjiä kerhoon kuitenkin aivan ilmeisesti tarvittaisiin toiminnan piristämiseksi.” Lienee niin, että kirjoittamisen aikana on myös koettu joogatunnin rakentaminen oppilaiden omaa harjoittelua edistäväksi, vaikeahkoksi tehtäväksi. On totta, että jooga jos mikään vaatii vahvaa innostusta asiaan. Ja vahvaakin motivaatiota aika ajoittain koetellaan. Kerhossamme on aina noudatettu opetuksessa sitä hyvää periaatetta, että jooga täytyy sovittaa oppilaan omiin mahdollisuuksiin ja rajoituksiin. Ei siis niin, että oppilas täytyy sovittaa joogan muottiin. Tämä on yksi keino tehdä jooga sopivaksi juuri kullekin oppilaalle.

Alussa kerhon opettama jooga oli hyvin dynaamista ja opetettiin hyvin haastavia asanoita . Samoin pranayaman opetus oli alkuvaiheessa hyvin yleistä. Nyt siitä on sanan pranayaman varsinaisessa merkityksessä luovuttu. On huomattu, että sen harjoittelu asanan hienostuneempana puolena, vaatii erittäin hyvää osaamistasoa. Siksi sitä ei kerhon opettaman joogan perustasolla ole viime vuosina suosittu.

Joogasta kiinnostuneita opiskelijoita oli kerhon varhaisvuosina runsaasti ja varsinkin 1990-luvulta lähtien harrastajien määrä on vain kasvanut. Hyvin tavallista on, että tulijoita on enemmän kuin kursseille voidaan ottaa.

Kerhon ohjaajien toimesta on keskimäärin voitu pitää 5 – 7 kurssia vuosittain kansalaisopiston puitteissa. Kerho on tarjonnut jäsenilleen ja muille yhden kurssin lukukaudessa. Yhdistyksen toiminta on muotoutunut joogan perusopetuksen ympärille.

Hyvät kuulijat!

Alussa lainasin valmistelevan kokouksen pöytäkirjaa seuraavin sanoin: “kurssien tarkoitus on se, että kaikkia voivat harjoittaa asentoja, hengitystä ja mietiskelyä halvalla, koska jooga ei ole kauppatavaraa.“

Perustajia innoitti ja elähdytti joogan sanoma ihmisen mielen hajanaisuuden voittamisesta. Jooga jo sanana tarkoittaa ykseyttä ja perustajat näkivät jo tuolloin, että yksittäinen ihminen voi tehdä valinnoillaan paljon henkisen sekasortonsa lievittämiseksi ja voittamiseksi.

Arvoisat kuulijat!
Jooga löysi tiensä tänne pieneen Porvooseen 40 vuotta sitten.

Yhdistyksen perustajat oivalsivat sen, että jooga on pyrkimystä korkeampaan henkiseen päämäärään. Kun toimimme edelleen tässä hengessä, voimme katsoa luottavaisin mielin tulevaisuuteen.”